Kartta - Pälkäne

[[Kostianvirta virtaa Pälkäneen läpi Pälkäne on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa, Tampereen seutukunnassa.

Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski. Aikaisempia naapurikuntia ovat Pälkäneeseen liitetyn Luopioisen lisäksi olleet Hämeenlinnaan liitetty Hauho, Kangasalaan liitetyt Kuhmalahti ja Sahalahti, Valkeakoskeen liitetty Sääksmäki sekä Hattulaan liitetty Tyrväntö. Pälkäne, Luopioinen ja Kuhmalahti, alun perin lisäksi Sahalahti, muodostivat Kaakkois-Pirkanmaan seutukunnan.

Kunnassa asuu 0 ihmistä, ja sen pinta-ala on 0 km², josta 0 km² on vesistöjä.

Väestötiheys on 0 asukasta/km². Kirkonkylästä Onkkaalasta on matkaa Valkeakoskelle 23 kilometriä, Hämeenlinnaan 44 kilometriä, Tampereelle 35 kilometriä, Lahteen 91 kilometriä ja Helsinkiin 145 kilometriä. Onkkaalan ohella Pälkäneen suurimpia asutuskeskittymiä ovat Iltasmäki ja Laitikkala sekä Luopioisten kirkonkylä, Aitoo, Puutikkala, Rautajärvi ja Kyynärö.

Pälkäneen kautta kulkee Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12. Myös valtatie 3:n Hämeenlinnan ja Tampereen välinen osuus kulki 1960-luvulle asti Pälkäneen kautta; valtatiet yhtyivät Laitikkalassa. Tuolloin vielä sorapintainen tie rakennettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja nykyisin se on kantatie 57. Valtatie 3:n vanha linjaus noudattaa historiallisen, Hämeestä Pohjanmaalle kulkeneen maantien reittiä. Pälkäneeltä lähtevät seututiet Sahalahdelle ja Kuhmalahdelle (molemmat kuuluvat nykyisin Kangasalaan), Valkeakoskelle, Hauholle (nykyisin osa Hämeenlinnaa) ja Padasjoelle.

Pälkäneellä on 1400- ja 1500-lukujen vaihteen tienoilla rakennettu kivikirkko, joka hylättiin uuden kirkon valmistuttua. Nykyisin käytössä oleva tiilikirkko, jonka suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel, valmistui kesällä 1839. Sappeen kylässä on hiihtokeskus. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasema toimi Myttäälän entisessä sotilasvirkatalossa vuosina 1927–2005. Muita huomattavia maatiloja ovat Ruotsilan, Ruokolan ja Kuiseman kartanot.

Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet, joista suurimmat ovat Mallasvesi Onkkaalan länsipuolella ja Pälkänevesi sen itäpuolella, sekä osittain Kangasalan puolella oleva Roine ja Hauhon (Hämeenlinnan) puolella oleva Ilmoilanselkä. Pälkäneen länsiosassa Roineen ja Mallasveden erottaa toisistaan suurehko Hausalon saari.

Pälkäneen kautta kulkee Salpausselältä Pohjanmaalle ulottuva harjujakso, jonka selväpiirteisin ja korkein osa kunnan alueella on Onkkaalan luoteispuolella oleva Syrjänharju. Syrjänharjun korkeimmalla kohdalla (67 m Mallasveden yläpuolella) on vesitorni. Luoteessa Kangasalan rajalla harju levittäytyy parikymmentä metriä ympäristöään korkeammalla olevaksi Isokankaaksi. Isokankaan eteläosassa on lähes 30 metriä syvä suppa, Isolukko, joka on syntynyt hiekkaan uponneen suuren jäälohkareen sulaessa. Iltasmäessä harju on vielä selvästi näkyvissä, mutta kunnan etelärajaa kohti harjujakso muuttuu vähitellen melko huomaamattomaksi.

Onkkaalan länsipuolella Mallasveden rannassa on Suomen suurin yhtenäinen tervaleppämetsikkö.

Luopioinen sijaitsee vedenjakajaseudulla, ja maastoltaan se on kankare- ja mäkimaata, jossa korkeuserot ovat monin paikoin yli 20, jopa 50 metriä. Korkeimmat maastonkohdat ovat 180 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvat Multivuori ja Isovuori luoteessa entisten Kuhmalahden ja Sahalahden rajan tuntumassa. Luopioisten järvistä huomattavin on Kukkia, johon laskevat kaakosta Kuohijärvi ja koillisesta Rautajärvi, Kyynäröjärvi ja Ämmätsänjärvi. Kukkian vedet purkautuvat Vihavuoden kosken kautta Isoon Roineveteen entisen Hauhon puolelle.